Kun sun ystävä pyytää sut syömään Kallioon ja sä päätät, että todellaki! Kuullostaa just hyvältä! Kun hän saapuu ovellesi kukkapuska kädessään ja sä oot ihan että OOOH <3 Tätä mä oon aina salaa halunnu!
Kun paikka on valittuna valmiiksi ja tuntien itsesi mietit valmiiksi mitä tilaat, kun tiedät että et ehkä osaa päättää niin kannattaa olla joku siellä varalla ettei mee varttia sen kelailuun.
Ja hyvähän se oli sekin valinta.
En ollut käynyt kunnon ravintolassa syömässä pitkään aikaan, tai ainakaan noin hyvässä seurassa. Ravintola oli muuten ihana. Tykkäsin siitä vanhanaikasesta sisustusfiiliksestä. Olis ollut suht helppoa kuvitella ittensä 20-vuotta taaksepäin. Ravintola oli siis nimeltään Cella ja kivasti lähellä mun kämppää Fleminginkadulla. Listalla oli perus hyvää suomalaista ruokaa, kalaa, pihviä, ja mä päädyin siihen valmiiksi kelattuun kanapastaan. Jonilla oli pihviä ja valkosipuliperunoita ja oli kuulemma hyvää :) Ruoka tuli super nopee, voi johtua myös päivästä, mutta super jees, olin nääs nälkäinen.
Ruoan jälkeen me käytiin vielä yhdellä terdeoluella Roskapankissa, missä en sielläkään ollut käynyt koskaan. Siitäkin mä tykkäsin ja haaveilin omistavani oman pubin ja käyväni siellä tietenkin ilmaisella oluella. Jonilla tuli vähän kylmä, mutta mä en halunnu vielä myöntää, että syksy on pelottavan lähellä ja mulla on vielä niin paljon tekemättä. Jonin seura on kyllä niin parasta, se ymmärtää mun outoa luonnetta ja alatikäyvää suuta, eikä ota asioita niin vakavasti. Ihanaa olla hyvissä väleissä lapsuuden naapurin kanssa.
Kun kalja oli hävinnyt liiankin nopeasti lähdimme takaisin kämppääni kohti. Joni palasi töihinsä ja mä menin kämpille vetää välikuoleman.
Ja sitten mä tein sen mitä oon pelänny. Menin tinder-treffeille. Mua jännitti himona mut meninpähän kuitenkin ja olin oma sekava itseni. Olin kelannu, et englanniksi en pystyis puhuu niin paljon tai niin nopeasti, mutta olinpa minä väärässä :D Jäbä oli kiva, ja kohtelias ainakin sillä standardilla, et tarjos mulle pari drinkkiä. Mutta sitten! Just tää minkä takia, en ehkä niin tykkää tinderistä...kun mielessä on pelkkä seksi. Ja hei, seksissähän ei oo mitään vikaa, mä en vaan syty jätkistä, joiden idea romantiikasta on riisua heti housut jalasta. Ei siinä, mä koitin otttaa jutun vitsinä, mutta kun et osannut lopettaa oli hyvä lähteä. Onneksi drinkki loppu kivasti samaaan aikaan. Mutta hei, kaikkea hyvää sulle! Ei muistella pahalla, tai en mä ainakaan, koska toi epäonnistunu romantiikka anto mulle potkua lähtemään Lepakkomieheen.
JA KYLLÄ! Tein sen. Epäröin, meinasin jo kääntyä kotiin, mutta en! Minähän menen yhdelle oluelle. Näin ulkona nuoren pariskunnan tupakilla ja menin heti juttelemaan iloisesti. Maksaako sisään?! Paljon kalja on?! Ja salamyhkäisesti pääsin kun pääsinkin heidän seuraansa istumaan. Tyypit oli mukavia ja vaikka huomasi heti, että me ollaan vähän erilaisia, ei se haitannut mitään. Kuuntelimme toistemme juttuja avoimesti. Se onkin tärkeintä. Ja kun menimme ulos tupakille tapahtui jotain hassua. Jonin, eli tämän pariskunnan miehen ystävä meni baarin ohi ja pysähtyi juttelemaan niitä näitä baarin eteen. Tällä jätkällä oli yllään ehkä makein farkkuhaalari ikinä. Mä olin aivan innoissaan ja kehuin heti sitä upeaa luomusta. Kellä on oikeesti pokkaa käyttää farkkuhaalaria?! Se oli mun mielestä merkki siitä, että jätkä on vähintäänkin yhtä hauska ku itsevarma. Kun pariskunta päätti lähteä, mä näin tilaisuuden ja pyysin häntä juomaan mun kanssa oluen. Ja niitähän juotiin! Kolme tai neljä, kuka enää muistaa ja juttua tuli niin paljon ettei meinannut housuissa pysyä.
Baarissa oli makee taideteos seinällä joten siitähän oli tietenkin pakko nappaa kuva.
Pilkku oli koittanut super nopee ja kolme tuntia vierähtänyt tosta vaan. Oli aika alkaa kelaa kotiinmenoa ja parkkiajan lisäystä. Sitten tapahtui jotain jännää. Jotain mitä en oo koskaan nähny ja kuka tietää näenkö enää ikinä. Mä en ees tiedä miksi tätä kutsutaan?! Tätä työtä, mutta näytti siistiltä. Olis kiva et joku selittäis mitä tossa niinku sit tehdään? Hiotaan raiteita? Terotetaan? :D
Kun show oli ohi, farkkuhaalari-sankari, joka oli saanut ihanasti nimekseen syntymälahjana Reetu liittyi seuraani Kallion asunnolleni, koska yöbusseja ei enää kätevästi kulkenut. Ja mehän jatkettiin syvällisten, sekavien ja mitä nyt mieleen juolahtaa juttujen kertomista. Päästiin nukkuu vasta aamukuudelta, kun kumpikaan ei tuntunut osaavan pitää turpaansa kiinni. Oli ihanaa nukkua Reetun vieressä!
Reetun farkkuhaalariin sopi täydellisesti kämpiltäni löytynyt hattu, eikö?! :D
PS. Ei hätää kysyin Reetulta luvan kuvien julkaisuun!
Kuten kuvista huomaa meillä oli todella hauskaa! Pidettiin boombox tietenkin pienellä ja ovet kiinni, ettei meidän nauru kuuluis naapureille. Mut hei! Saa kait sitä nyt jutella omassa kodissaan aamuyöstä sentään. Jotkut ihmiset eivät ole luotuja nukkumaan, kun pitäisi vaan elämään kun siltä tuntuu<3 Ootko säkin yksi niistä ihmisistä?!
Kiitos tiistai! Sä teit elämästä taas UPEETA! Ja jännää!
