torstai 28. huhtikuuta 2016

Jännän äärellä

No huh huh. 

Nyt on lehtikuvaus ja haastattelu hoidettu alta. Tai no nyt, viime pe. Ja olihan se jännää.

Me tavattiin Nooran ja ihanan tiimin kanssa IPI kulmakuppilassa, jonne mä ajoin hikihatussa ja kauheissa paineissa työpäivän jälkeen. Joonas tuli Porvoosta julkisilla ja molemmat oltiin tyylikkäästi myöhässä. Onneksi ei varttia enempää kuitenkaan.

Mä oon kauhee jännittäjä ja suht ujo, vaikka sitä ei kyllä ulospäin huomaa. Sitä ujoutta siis. Jännittämisen huomaa kyllä kauheena puheripulina ja hikoiluna :D Pitääkin aina mainita kun nousee tuolilta, että nyt on perse märkänä. Haha.

Noh, eli kauhulla odotan kuinka järkyttäviä kuvia musta tuli. Joonas salee näytti hyvältä. Kuppilan ihmiset saattoivat näyttää järkyttyneiltä, huvittuneilta tai jopa vittuuntuneilta. Mut minkä ihminen luonnolleen voi. Täytyy sanoa, että oli ehkä hienoin kahvila missä olen koskaan käynyt. Meen todellakin uusiksi hetikun pystyn <3  

Tapaamisen jälkeen ajettiin tulevan kämpän ohi ja mietittiin tulevaa elämää. Se tuntuu niin hienolta, että ei voi käsittää. Koko juttu tuntuu vieläkin joltain unelta. Ja tällä kertaa se ei oo painajaista.

Noora ihanainen nainen, lähetti mulle tulevan kämppäni pohjapiirrustuksen. Itse asuntoa, en ole päässyt näkemään vielä sisältä, sillä se on vielä rempassa. Mutta luotan kyllä, että Noora ja koko tiimi tulee tekee mahtavaa duunia ton kanssa. 

Kallion  elämä. Kaikki mitä sä tuut olemaan. Kaikki mitä mä tuun olemaan. Kun vaan avaan mun kovan kuoren ja päästän valon sisään.

Lisäisin tähän ihanan kuvan kulmakuppilasta, jossa siis oltiin, mutta en muistanut sitä napata. Mutta googlatkaa ja ihailkaa ite <3

PS. Meidän piti kuvata siis ulkona, mutta keli ei antanut periksi. Kahvila on ni kaunis kyllä, että kuvat on ainaki siltä osalta enemmän ku jees. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti