sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kallio Katjassa

Katja ei oo enää Kalliossa, mutta Kallio on ikuisesti Katjassa.

Mä oon niin kiitollinen, että voitto osui just mun kohdalle. Mä oon niin kiitollinen kesästä. Ennenkaikkea oon kiitollinen siitä, miten paljon opin itsestäni tän kesän aikana just tän kokemuksen takia. Tää kokemus pakotti mut elämään taas. Pelon kanssa ja sitä ilman. Mä lähdin pois mun turva-alueelta, minkä oon itelleni luonu.

Mä otin riskin. Otin riskin ja rakastuin Kallioon. KIITOS SATO!

Lauantaina pidettiin Kallio Bye Bye Bileet  ja paikalle tuli ihmeellisen paljon jengiä. Mullahan ei oo tunnetusti paljon ystäviä, mutta ne joita mulla on on mulle todella tärkeitä ja rakkaita. Kiitos kaikille, että tulitte. Te annoitte luvan käyttää näitä kuvia, joten tänks bebet :)!

















Me juteltiin, naurettiin ja osan kanssa lähdetiin vielä baareilee vähän. Me käveltiin meidän terveillä jaloilla Kalliosta keskustaan ihanassa Rauli myrskyssä, joka sekoitti kivasti hiukset ja mielen. Ja yöllä mä kävelin vielä kiltisti takaisin kotiin ja ihailin näitä näkymiä. Niin kaunista.


Jos pitäis listata parhaat asiat Kalliossa niin mä sanoisin näin:

1) Kallio elää aina. Sä et oo koskaan yksin.
2) Kallio ei tuomitse. Se rakastaa ja hyväksyy sut.
3) Kallio on yhteisö. Se ottaa sut siihen sisään, vaikka viivyt vain hetken.

Kun mä vietin mun vikaa päivää Kalliossa mä olin jotenkin hämmentynyt ja jumissa. Nyt se oli sitten siinä. Miten kesä menikin niin nopeasti? :) Mä mietin kaikkea mitä olisin vielä halunnut tehdä ja tunsin oloni surulliseksi. Mutta miksi? Kallio on lähellä mua. Mä voin mennä sinne aina takaisin. Ja ehkä jonakin päivänä mä muutan sinne kokonaan. Kuka tietää? Elämä on täynnä yllätyksiä. Se on ainakin tullut kesän aikana selväksi. 

SO LIVE IT UP<3!  Me nähdään taas Kallio!


keskiviikko 10. elokuuta 2016

Yksi upea tiistai.

Kun sun ystävä pyytää sut syömään Kallioon ja sä päätät, että todellaki! Kuullostaa just hyvältä! Kun hän saapuu ovellesi kukkapuska kädessään ja sä oot ihan että OOOH <3 Tätä mä oon aina salaa halunnu!




Kun paikka on valittuna valmiiksi ja tuntien itsesi mietit valmiiksi mitä tilaat, kun tiedät että et ehkä osaa päättää niin kannattaa olla joku siellä varalla ettei mee varttia sen kelailuun.

Ja hyvähän se oli sekin valinta.

En ollut käynyt kunnon ravintolassa syömässä pitkään aikaan, tai ainakaan noin hyvässä seurassa. Ravintola oli muuten ihana. Tykkäsin siitä vanhanaikasesta sisustusfiiliksestä. Olis ollut suht helppoa kuvitella ittensä 20-vuotta taaksepäin. Ravintola oli siis nimeltään Cella ja kivasti lähellä mun kämppää Fleminginkadulla. Listalla oli perus hyvää suomalaista ruokaa, kalaa, pihviä, ja mä päädyin siihen valmiiksi kelattuun kanapastaan. Jonilla oli pihviä ja valkosipuliperunoita ja oli kuulemma hyvää :) Ruoka tuli super nopee, voi johtua myös päivästä, mutta super jees, olin nääs nälkäinen.






Ruoan jälkeen me käytiin vielä yhdellä terdeoluella Roskapankissa, missä en sielläkään ollut käynyt koskaan. Siitäkin mä tykkäsin ja haaveilin omistavani oman pubin ja käyväni siellä tietenkin ilmaisella oluella. Jonilla tuli vähän kylmä, mutta mä en halunnu vielä myöntää, että syksy on pelottavan lähellä ja mulla on vielä niin paljon tekemättä. Jonin seura on kyllä niin parasta, se ymmärtää mun outoa luonnetta ja alatikäyvää suuta, eikä ota asioita niin vakavasti. Ihanaa olla hyvissä väleissä lapsuuden naapurin kanssa. 





Kun kalja oli hävinnyt liiankin nopeasti lähdimme takaisin kämppääni kohti. Joni palasi töihinsä ja mä menin kämpille vetää välikuoleman. 

Ja sitten mä tein sen mitä oon pelänny. Menin tinder-treffeille. Mua jännitti himona mut meninpähän kuitenkin ja olin oma sekava itseni. Olin kelannu, et englanniksi en pystyis puhuu niin paljon tai niin nopeasti, mutta olinpa minä väärässä :D Jäbä oli kiva, ja kohtelias ainakin sillä standardilla, et tarjos mulle pari drinkkiä. Mutta sitten! Just tää minkä takia, en ehkä niin tykkää tinderistä...kun mielessä on pelkkä seksi. Ja hei, seksissähän ei oo mitään vikaa, mä en vaan syty jätkistä, joiden idea romantiikasta on riisua heti housut jalasta. Ei siinä, mä koitin otttaa jutun vitsinä, mutta kun et osannut lopettaa oli hyvä lähteä. Onneksi drinkki loppu kivasti samaaan aikaan. Mutta hei, kaikkea hyvää sulle! Ei muistella pahalla, tai en mä ainakaan, koska toi epäonnistunu romantiikka anto mulle potkua lähtemään Lepakkomieheen.

JA KYLLÄ! Tein sen. Epäröin, meinasin jo kääntyä kotiin, mutta en! Minähän menen yhdelle oluelle. Näin ulkona nuoren pariskunnan tupakilla ja menin heti juttelemaan iloisesti. Maksaako sisään?! Paljon kalja on?! Ja salamyhkäisesti pääsin kun pääsinkin heidän seuraansa istumaan. Tyypit oli mukavia ja vaikka huomasi heti, että me ollaan vähän erilaisia, ei se haitannut mitään. Kuuntelimme toistemme juttuja avoimesti. Se onkin tärkeintä. Ja kun menimme ulos tupakille tapahtui jotain hassua. Jonin, eli tämän pariskunnan miehen ystävä meni baarin ohi ja pysähtyi juttelemaan niitä näitä baarin eteen. Tällä jätkällä oli yllään ehkä makein farkkuhaalari ikinä. Mä olin aivan innoissaan ja kehuin heti sitä upeaa luomusta. Kellä on oikeesti pokkaa käyttää farkkuhaalaria?! Se oli mun mielestä merkki siitä, että jätkä on vähintäänkin yhtä hauska ku itsevarma. Kun pariskunta päätti lähteä, mä näin tilaisuuden ja pyysin häntä juomaan mun kanssa oluen. Ja niitähän juotiin! Kolme tai neljä, kuka enää muistaa ja juttua tuli niin paljon ettei meinannut housuissa pysyä.

Baarissa oli makee taideteos seinällä joten siitähän oli tietenkin pakko nappaa kuva. 




Pilkku oli koittanut super nopee ja kolme tuntia vierähtänyt tosta vaan. Oli aika alkaa kelaa kotiinmenoa ja parkkiajan lisäystä. Sitten tapahtui jotain jännää. Jotain mitä en oo koskaan nähny ja kuka tietää näenkö enää ikinä. Mä en ees tiedä miksi tätä kutsutaan?! Tätä työtä, mutta näytti siistiltä. Olis kiva et joku selittäis mitä tossa niinku sit tehdään? Hiotaan raiteita? Terotetaan? :D



Kun show oli ohi, farkkuhaalari-sankari, joka oli saanut ihanasti nimekseen syntymälahjana Reetu liittyi seuraani Kallion asunnolleni, koska yöbusseja ei enää kätevästi kulkenut. Ja mehän jatkettiin syvällisten, sekavien ja mitä nyt mieleen juolahtaa juttujen kertomista. Päästiin nukkuu vasta aamukuudelta, kun kumpikaan ei tuntunut osaavan pitää turpaansa kiinni. Oli ihanaa nukkua Reetun vieressä!

Reetun farkkuhaalariin sopi täydellisesti kämpiltäni löytynyt hattu, eikö?! :D
PS. Ei hätää kysyin Reetulta luvan kuvien julkaisuun!








Kuten kuvista huomaa meillä oli todella hauskaa! Pidettiin boombox tietenkin pienellä ja ovet kiinni, ettei meidän nauru kuuluis naapureille. Mut hei! Saa kait sitä nyt jutella omassa kodissaan aamuyöstä sentään. Jotkut ihmiset eivät ole luotuja nukkumaan, kun pitäisi vaan elämään kun siltä tuntuu<3 Ootko säkin yksi niistä ihmisistä?!

Kiitos tiistai! Sä teit elämästä taas UPEETA! Ja jännää!



tiistai 9. elokuuta 2016

Kallio Block Party 2016!!!

Niin, että huh huh! <3 Olipahan se upeeta. Kallion Block Party 2016 !

Miten näin hienoja tapahtumia voikin olla Suomessa?! Ja miksi mä en tajunnu kierrellä koko aluetta! Siksi, koska oli niin hauskaa, että aika meni kolmekertaa nopeempaa ku normaalisti. Vai siksi, että oon mukavuudenhaluinen?! Seki voi olla.

Jos tää tapahtuma vois vaan kestää pidempään.

Omalta osaltani halusin osallistua edes jollain tavalla tapahtuman tukemiseen joten ostin 5€:n block party rannekkeen kauniin vaaleansinisenä. Ja olin kiltti, enkä roskittanu olleskaan. Tietenkään, kuka nyt roskittaa!? :o

Mä olin juhlissa mun bestiksen ja hänen miehensä kanssa, enkä nyt ihan kauheesti ehtiny juttelee random tyypeille, mutta joillekkin kuitenkin. Pari söpöä yhteiskuvaakin löytyy, mutta ei viitti jakaa, koska mulla ei ole lupaa.  Kalliossa ihmiset on vaan niin avoimempia ja mukavampia toisilleen. You can actually feel the love in here <3

Miten noi hullut uskalsi istua tossa?! Upeeta <3
Hurjaa! <3 Hyvät paikat!


Artisteista näin Solosen ja Kosolan ja pari muuta, joiden nimeä en nyt muista ja kuulin vaikka kuinka monta, mutta Kallion kallio vähän äänieristi esiintyjiä, mikä harmitti, mutta sää ja ihmiset oli ni ilosia että! Kaikinpuolin oli hyvä fiilis koko illan, mutta mun valkoiset farkut oli ehkä paskin asuvalinta ikinä. Ei ollu aamulla enä ainakaan valkoset. Mut hei, pesu korjaa! xD

Tapahtuma siis loppu suht yllättäen, sillä kun lähdettiin hakee mun asunnolta bisseä ja ostaa jotain ruokaa niin tapahtuma olikin jo ohi.  Ja bisset oli vähä niinku lopussa mun lähi Alepasta. Oho :D Perus kansalaiset juonu kaiken. Sitte me mentiin Kallion kirkon huudeille vähän hengailee ja sinne tuli muistakin Espoon kavereita! 

Btw:

Helride näytti mahtavalta! Huvittaa vaan, että ainakun mä käänsin mun pään jotain super hienoa tapahtu :D

Siis super upee näkymä <3


Itse en nähnyt aamulla oliko mun kämpän edustalla roskaa, mutta illalla kun lähdin takaisin Espooseen oli ainakin siistiä Castreninkadun huudeilla. 

PLUSSAA todella siisteistä bajamajoista ja siitä, että niitä oli niin paljon! :D Nää tälläset jutut on mulle tosi tärkeitä :D <3 Inside läppää hehe.

Tuun ens vuonnaki, vaikka sitten oonkin entinen Kalliolainen! Mut onneksi Kallio on aina sydämessä <3 


maanantai 8. elokuuta 2016

Mä en pelkää (melkein) mitään!

Kalliossa tapahtuu....aina!

Jos vaan lähtis liikkeelle, eikä jumittais maailman mukavimpaan sänkyyn ja omiin pelkotiloihin.

Mutta! Keskitytään niihin kertoihin kun oon jopa lähtenyt elämään ja and had the time of my life.

Ensin oli maailman paras päivä Linnamäellä, jossa 7 tunnin aikana voitin pahimmatkin pelkoni. Sää oli ku morsian ja morsian eli Laura oli parasta seuraa pelkojen voittamiseen. Kingiin mennessä meitä molempia pelotti aivan himona, mutta me tehtiin se enkä oo pitkään aikaan ollut niin ylpeä itsestäni. Laitteeseen mennessä olin varma, että vähintäänkin pissaan pöksyihini, mutta ei! Pysyin suhteellisen rauhallisena nousun ajan ja tiputus tuntui sairaan siistiltä. Kun laite tuli takaisin maahan huusin, hurrasin, tanssin ja sekoilin Katjamaiseen tapaani. Jätkät jotka oli pelotellu mua jonossa oli ihmeissään. Olin nääs niin rikki kun suojakaaret laitetttiin kiinni :D Mutta ei pojat! Mä en pyörtyny, mä en hyperventiloinu vaan mä itseasiassa imin teistä voimaa itteeni! Thanks<3





Laitteiden käynnin ohella (ja me käytiin kaikissa joihin ehdittiin, eli varmaan noin 10 ku jonot oli perus pitkiä) me käytiin syömässä ehkä universumin, ei ehkä vaan oikeesti universumin parhaat hampurilaisateriat Funky Kitchenissä. Siis herranjestas, että oli rahanarvoista ruokaa. Limut oli ilmaset kun liityttiin hupiklubiin ja ateriat makso 18,90€ :) Tarjoilija oli super-söpö ja mukava, eikä säikähtäny mun ja Lauran outoja kysymyksiä ja räkätystä. Kattokaa oikeesti miten hyvältä tää näyttää! Mmmmm<3 Ja tarjoilija muisti myös varottaa et toi soosi saattaa olla hitusen tulista :D Ja olikin. 











BTW! Jos pitäis laittaa Linnanmäen laitteet missä käytiin PELKOKERROIN-järjestykseen niin mun mielestä pahin oli ehdottomasti Ukko, sitten se hemmetin Kieppi (jossa tuntu et tipahtaa kokoajan, mikä oli aivan järkyttävää! Onneksi siis aloitettiin sillä) ja sitten Kingi.

Pahana nelosena tuli Maailmanpyörä, jossa Laura sai jonkunasteisin pelkokohtauksen mikä tietenkin siirtyi muhun erittäin voimakkaana. Nää videot ei oo ehkä julkasukelposia, ELI EI JULKAISTA, kun kirosanoja saattoi tippua suusta mukavaan tahtiin, mutta kuvat on ainakin nättejä :D




Meidän aikataulu oli niin hienosti suunniteltu, että Kingin eli viimeisen koitoksen jälkeen ehdittiin kätevästi käydä vielä kämpillä ja sitten nopeesti autoon, ennenkuin 7 tunnin parkkiaika loppui ja takaisin Espooseen. Mentiin yhdessä vielä yhdelle oluelle terdelle, kun oltiin oltu niin reippaita, että! :)






Eipä siinä!

Jatkan seuraavassa postauksessa Kallion Block Partyista, joissa oli tietenkin TOOOOODELLA HAUSKAA!

<3 Kisses!