Kalliolle kukkulalle...

...rakennan minä majani.

Oon taas Espoossa, mutta Kallio kutsuu taas pian :)(:

Viimeksi meillä oli niin kivaa, ettei ihan kaikki siitä tykänneetkään. Käytiin kuuntelemassa vähän hyvää musaa Alppipuistossa ja jäätiin sit yöksi Kallioon vähän nauramaan elämälle. Ja munhan nauru on suht kuuluva.

Kalliolla kukkulalla. Panoramaa <3

Jengi koossa.

Kallio Katjassa.

Oon sitä mieltä, että naapurihenki pitää säilyttää hyvänä, enkä mä koskaan huutelis naapureilleni "Fuck you" ikkunasta, mutta kukin tyylillään. Espoossa, en oo koskaan saanut valituksia, paitsi ehkä sellaista naapurihenkistä naljailua. You know! Nuoriahan tässä ollaan.

Mutta...Oon siis todella pahoillani, että meitä nauratti. Ja että musa oli hiljaisella, mutta sekin häiritsi. Mun moka. Mä oon elossa.

Käytiin myös yks päivä Niklaksen kaa autolla 3 tunnin reissu Kalliossa. Hengailtiin, kuunneltiin musaa ja tehtiin ruokaa. Oli kiva kävellä taas uusilla kaduilla. Tää kirkko jaksaa sulattaa mun sydämen ja löysin kun löysinkin, tosin aivan sattumalta kauan huhutun Karhupuiston. Joka on siis super pieni ja söpö kukkineen kaikkineen.

Haluun leikkimään. 

Tätä vois ihastella tunteja.

Niklas fiilistelee.

Friends forever<3

Mikä?! Ihantola :D <3

1.

2.

3. Sinne meni Karhupuisto,

Ootan jo innolla, et pääsen taas kotiin. Aattelin olla ainakin la ja su Kalliossa ja ehkä sitten pian kokonaisen viikon. Mua vieläkin vähän pelottaa uudessa ympäristössä, mutta hei! Elämä on ihan liian lyhyt siihen. Ja katumiseen muutenkin!

Joten Kallio nähdään pian! I am coming home <3